Ylityön moraali

Ylityön tekemisen moraali

Ylityötä voidaan arvioida pelkästään teettäjän, tekijän kuin yhteiskunnan talouden kannalta. Seuraavassa kuvaan sitä Lawrence Kohlbergin tunnetun kuusiportaisen moraalin kehittymisen teorian kannalta. Arvioin tilanteessa työntekijän moraalitasoa.

Moraalin kehityksen alinta porrasta voi kutsua tottelemisen moraaliksi. Työntekijä alistuu tekemään ylityötä, kun pelkää kieltäytymisestä seuraavan jotain ikävää ja haittaa itselle.

Toinen taso on em. kääntöpuoli. Työntekijä ajattelee saavansa ylityön tekemisestä rahallista hyötyä ja hyvän aseman itselleen työyhteisön sisäisessä kilpailutilanteessa.

Kolmatta moraalitasoa Kohlberg nimittää hyvien ihmissuhteitten moraaliksi. Työntekijä arvioi suhtautumistaan ylityöhön sen mukaan miten hänen läheisensä – esim. puoliso, työ- ja muut kaverit

ja esimiehet siihen suhtautuvat. Myös luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanta voi vaikuttaa työntekijän suhtautumiseen. Hän ei halua loukata, vaan pikemminkin tehdä yleisesti hyväksytyn ilmapiirin mukaisesti.

Neljännessä moraalitasossa ihmissuhteet siirtyvät järjestelmän tasolle. Työntekijä tietää työelämän valtasuhteet, ylityön tekemisen yleiset seuraukset ja sopimusten pakottavuuden tai tahdonvaltaisuuden. Hän myös tietää että ylityökieltoa voi käyttää työtaistelukeinona. Ratkaistessaan tekeekö työntekijä ylityötä hän punnitsee tilannetta koko tuon järjestelmän osana.

Kohlbergin moraalisen asteikon viides ja kuudes taso poikkeavat oleellisesti edellisistä. Viidettä hän kutsuu yhteiskuntasopimuksen ja laillisuuden moraaliksi. Työntekijä tietää, että lain mukaan ylityötä voidaan teettää vain hänen suostumuksellaan. Myös ylityön teettämisen määrän rajat ovat hänelle tuttuja. Toisaalta hän voi kokea omantunnon ristiriitaa – pitäisikö hänen kuitenkin miettiä esim. perheensä toimeentuloa, toisaalta mihin jatkuva ylityön tekeminen johtaa vaikkapa peruspalkkojen ja tasa-arvon suhteen.

Korkeinta moraalitasoa voi nimittää universaalisten eettisten periaatteitten moraaliksi. Keskeisiä periaatteita ovat ihmisarvo, tasa-arvo ja pyrkimys oikeuteen ja kohtuuteen, vaikka lait ja sovitut työehdot eivät niitä suoraan tuekaan. Työntekijä päättelee että ylityön toistuva tekeminen loukkaa eettisesti niin omaa elämää kuin kanssaihmisten oikeuksia.

Kirjoittaja on yhteiskunnallisten aineitten opettaja, eläkkeellä

Vacker kärlek

Vacker kärlek

Erik nästan springer från Klockringaregatan till spårvagnhållplatsen i Nylands tull. Tant Nieminen har redan öppnat sin tidningskiosk. Erik läser rubriken ”Finlands fina hämnd”. Han ser bilden, där Paavo Nurmi springer den olympiska facklan i handen till Helsingfors olympiska stadion.

Treans spårvagn närmar sig längs Österlångatan. På hållplatsen ser han en som han inte känner till. De hälsar försiktigt varandra. Så bör man kanske göra om man är redan över tjugo år.

Erik känner sig osäker, men samtidigt hänförd. Den här unga, ståtliga och vackra människan vill han bli närmare bekant med. Men i spårvagnen lyckas det inte. - inte ens vid torget, där de stiger av. Erik går till saluhallen för att skära charkuterier. Hans nya förtjusnig fortsätter med ettan upp längs Köpmansgatan.

Erik bor ännu hos sin mor. Nu har han fått ett nytt motiv att dra sig ut ur moderns famn och skaffa en egen bostad.

Följande morgon regnar det. Lyckligtvis har Erik paraplyn med sig när de väntar på spårvagnen. Erik bjuder skydd också till den nya, men ännu så obekanta vännen. Och Erik får ett leende till tack.

Erik vågar fråga om de kan träffa varandra på kvällen t.ex, på bron mellan Kuppis fågeldammar. Han får ett godkännande svar.

• Klockan sju där nära bron, mitt arbete som biljettsörsäljare på bussstationen tar slut klockan fem., Erik hör en fulltonig och litet erotisk röst säga.

De träffar varandra alltmer ofta och regelbundet. Filmen är deras gemensamma passion. Erik Blombergs Den vita renen och Mirjami Kuosmanen i huvudrollen väcker både oro och beundran.

På Bio Bios bakrad smeker de känsligt varandra.

I AAA-baren brukar de äta pyttipanna med två ägg. De sitter mellan fyra ögon, forskar varandras drag och uttryck i hörnbordet. Erik kramar sin älskades hand under och på bordet. De vet att de ser ut så förälskade att de nästan skäms.

Mor är glad när hon märker sin sons lycka. Erik har berättat att han hittat en sann, kär vän och i ungefär samma ålder. Mera vågar han inte säga. Han vet sin mors benägenhet att blanda sig i hans liv.

• Kom tillsammans till mig på söndagen, jag vill gärna se din älskade. Jag ska koka lammkålsoppa, hoppas hon tycker om den också
• Jag skall nog fråga min vän först, svarar Erik litet osäkert

Mors inbjudan är också orsaken för deras första oenighet. Erik vill köpa choklad till sin mor, medan Kaj rosor. Till slut köper de en chokladkonfektask med rosbilder på.

• Du berättar sen till din mor, att du ska skaffa en egen bostad, säger Kaj uppmuntrad av sämjan.

Skribenten är en evig idealist

Kaunis rakkaus

-->

Kaunis rakkaus

Reijo kävelee Kellonsoittajankadulta Uudenmaan tullin raitiovaunupysäkille. Niemisen täti on jo avannut lehtikioskinsa. Yhdestä otsikosta Reijo näkee että Paavo Nurmi on tuonut tulen Helsingin olympiastadionille. ”Suomen hieno kosto”, lehti kertoo kuvan kera.

Kolmosen raitiovaunu on jo tulossa Itäistä Pitkäkatua pitkin. Pysäkille tulee Reijolle tuntematon ikäisensä, nähtävästi asuu pysäkin kohdan talossa, sen portista ainakin tulee. He nyökkäävät epävarman tervehdyksen toisilleen. Jotenkin kuitenkin kuuluu tervehtiä.

Reijo tuntee itsensä epävarmaksi, mutta yhtä aikaa myydyksi, Tuohon - kauniiseen ja komeaan - vaaleanruskeatukkaiseen hän haluaa tutustua lähemmin. Mutta raitiovaunussa hän ei pääse lähellekään – ei edes torilla. Reijo kävelee LSO:n myymälään leikkaamaan leikkeleitä. Hänen uusi ihastuksensa vaihtaa ykköseen, ylös Kauppiaskatua.

Reijo asuu vielä äitinsä luona. Hänen uusi valloituskohteensa kiihottaa ja antaa painavan syyn irrottautua äidin helmoista.

Seuraavana aamuna sataa. Onneksi Reijolla on sateenvarjo raitiovaunupysäkillä. Hän tarjoaa suojaa myös uudelle, mutta vielä niin vieraalle. Ja Reijo saa hymyn ja kiitoksen. Reijo uskaltaa kysyä, tavattaisiinko Uudenmaan tullissa tai Kupittaan puistossa illalla. Reijo saa ihmeekseen hyväksyvän nyökkäyksen.

• Seitsemältä lintulammikoitten välisellä sillalla, pääsen linja-autoaseman lipunmyynnistä viideltä, hän kuulee yhtä aikaa sointuvan ja seksikkään äänen toteavan.

He tapaavat yhä useammin. Elokuva on heidän yhteinen intohimonsa. Erik Blombergin ja Mirjami Kuosmasen Valkoinen peura – se herättää niin epävarmuutta kuin oivallusta. Bio Bion viimeisellä penkkirivillä he hyväilevät arasti toisiaan ja AAA-baarissa he nauttivat pyttipannusta kahdella munalla, katsovat toisiaan nurkkapöydässä niin rakastuneesti, että heitä itseäkin hävettää. Reijon ja hänen rakkaansa kädet lomittuvat toisiinsa hellästi puristaen.

Äiti iloitsee Reijon hyväntuulisuudesta. Reijo kertoo että on löytänyt todellisen ystävän. Enempää ei hän uskalla kertoa, äidillä kun on tapana puuttua liikaa hänen elämäänsä.

• Tulkaa sunnuntaina luokseni syömään. Laitan lammaskaalikeittoa, äiti kutsuu.
• Kysyn kyllä ensin ystävältäni, Reijo sanoo

Äidin kutsu saa aikaan myös heidän ensimmäisen erimielisyytensä. Reijo haluaa viedä äidille suklaata, mutta Jouko ruusukimpun. Lopulta he päätyvät punaisilla ruusuilla koristeltuun suklaarasiaan.

- Kerro sitten äidillesi että hankit oman asunnon, Jouko sanoo sovun rohkaisemana.

Kirjoittaja on ikuinen idealisti

Läkarmottagning

På läkarmottagningen

Psykiater Erik Johansson känner sig besviken, också litet deprimerad. Forskningsprojektet som finansierats av ett amerikanskt medicinföretag är nu oåterkalleligt förbi. Det tog slut som ett hönsflyg när man började misstänka att en forskarepsykiater hade förväxlat projektets pengar med sina egna.

Erik minns att den frestelsen hade han sjäv också känt. Lycktligvis visste han, hur det gick med hjärnforskare Paavo Riekkinen i en motsvarande situation.

Erik hade tänkt, att han skulle få som biinkomst från projektet lika mycket extra som hans ordinarie lön under åtminståne ett par år. Han hade tagit ett märkbart lån och köpt en större bostad och en havstrandtomt i Gustavs. Hur skulle han nu klara sig med dom?

Erik hade en god vän, Bengt Lindström, psykiater han också. Erik tyckte att hans kollega var nog litet underlig oliktänkare, men deras barndomsvänskap höll. Dom skulle sitta kväll tillsammans i kvarterrestaurant Kyrkan.

• Berätta om det där forskningprojektet, Bengt säger efter det andra vinglaset.
• I huvudsak forskade man, om några sjukdomar går i släkten, är ärftliga. Man forskade dock annorlunda fenomen också, t.ex. om skillnaderna av inkomster går i släkten.
• Det var ett effektivt forskningsobjekt, det!
• Deltagarna var frivilliga. Av en slump märkte vi att en sannolikhet större del av deltagarna understöder vårt största parti, några till och med politiskt aktiva. Många hade sin bakrund i affärslivet.

Bengt rynkar sitt ögönbryn. Männen växlar till starkt, gin tonic.

• Under projektet mätade man hjärnans elektrokemiska funktion, serotinnivåns växling och kalciumämnesomsättning. Man tog också salivprov och gjorde emotionslocktester, Erik fortsätter.
• Och man hittade ärftliga eller i släkten yttrande företeelser och sjukdomar, Bengt frågar.
• Stora inkomster gick i släkten – eller i släkter, det var klart. Därför bad jag just dig att tala om det här. Är det faktist så att den girige har ett skitigt slut, Erik frågar.

Erik berättar hur hans inkomster, men inte skulder halverats när projektet tog slut.

• Näst kanske måste man forska om arbetslöshet går i släkten. De arbetslösa får också ge salivprov och får information om serotinnivåns växligar före och efter uppsägningsförhandlingar., Begt säger och beställer en gin tonic till.
• Vad fan menar du?
• Man kan visa att både stora inkomster och arbetslöshet är rent ärftliga och individuella egenskaper. Vi böhöver inget amhälle, icke minst politik, dom är bara penningslöseri. Och Bengt fortsätter:
• Men ska vi föreställa oss att du har kommit till min mottagning. Du är patienten och jag är läkaren. Du har redan berättat mig att du hade frestelsen att spela med projektets och dina egna pengar, hur dina inkomster först dubblats och sen halverats. Passar det?
• OK, Erik säger och tar också en gin tonic till
• Bästa Erik Johansson. Nu börjar vi. Har det framträtt i er släkt sympton att slarva med läkareden och ta extra ekonomisk vinst – eller girighet och penningbegär?

Skribenten är en motstrandens gubbstut

Lääkärin vastaanotolla

Leo Lindstedt

Lääkärien päänsärkyjä

Psykiatri Matti Virtanen tuntee itsensä pettyneeksi, hieman masentuneeksikin. Amerikkalaisen lääketehtaan rahoittama tutkimus oli auttamattomasti ohi. Se loppui kuin kananlento, kun syntyi epäily että yhdellä tutkijapsykiatreista olivat omat ja projektin rahat menneet sekaisin.

Matti Virtasella tuli itselläkin tuo kiusaus mieleen. Onneksi hän muisti miten aivotutkija Paavo Riekkisen oli käynyt vastaavassa tilanteessa.

Matti Virtanen oli ajatellut, että saisi palkkansa suuruiset sivutulot projektista vielä pariksi vuodeksi. Hän oli ottanut huomattavan lainan ja hankkinut isomman asunnon ja rantatontin Kustavista. Mitenkähän niistä selviäisi, hän mietti.

Matilla oli hyvä kaveri Pekka Korhonen, psykiatri, tosin Matin mielestä kummallinen toisinajattelija, mutta lapsuuden ystävyys pysyi. He sopivat menevänsä iltaa istumaan kortteliravintola Kirkkoon.

• Kerropa siitä tutkimuksesta, Pekka pyysi toisen viinilasillisen jälkeen
• Pääasiassa tutkittiin kulkevatko jotkut sairaudet suvussa, ovatko ne perinnöllisiä, mutta tutkittiin myös muunlaisten ilmiöiden kuten tulo- ja koulutustason mahdollista kulkemista suvussa
• Olipa tutkimusasetelma
• Koehenkilöt olivat vapaaehtoisia. Sattumalta havaitsimme, että todennäköisyyttä suurempi osa oli suurimman puolueemme kannattajia, jopa aktiivipoliitikkoja. Monella oli tausta liike-elämässä.

Pekka rypistää kulmiaan. Miehet vaihtavat teräviin, gin toniciin.

• Projektissa mitattiin aivojen sähkökemiallista toimintaa, serotiinitason vaihtelua ja kalsiumaineenvaihduntaa, otettiin sylkinäytteitä ja tehtiin tunnelukkotestejä, Matti jatkaa.
• Ja löydettiin perinnöllisiä tai suvussa kulkevia sairauksia tai ominaisuuksia, Pekka kysyy?
• Ainakin isot tulot kulkivat suvussa. Siksi minä sinut tänne kutsuinkin. Mietin onko ahneella paskanen loppu.

Matti kertoo miten hänen tulonsa olivat äkkiä puolittuneet mutta velat eivät, kun projekti loppui.

• Ehkä seuraavaksi joku taho alkaa tutkia kulkeeko työttömyys suvussa. Pääsevät työttömätkin antamaan sylkinäytteitä ja saavat tietoa serotiinitasonsa vaihtelusta ennen ja jälkeen irtisanomisneuvottelujen, Pekka sanoo ja tilaa toiset gin tonicit.
• Mitä tarkoitat?
• Osoitetaan että niin isot tulot kuin työttömyys ovat, suvun ja yksilön ominaisuuksia. Yhteiskunnalla saatikka politiikalla ei ole merkitystä, pelkkää rahanhukkaa, Pekka sanoo ja jatkaa.
• Mutta leikitään, että olet tullut vastaanotolleni. Olet potilas ja minä lääkäri. Olet jo kertonut kiusauksesta vetää välistä sekä tulojen kaksinkertaistumisesta ja puolittumisesta. OK?

Matti nyökkää ja tilaa ensin gin tonicin.

- No niin, hyvä Matti Virtanen. Onko suvussanne esiintynyt oireita livetä lääkärin valasta ja vetää välistä? Entä ahneutta?

Kirjoittaja on vastarannan kiiski

Saunoen sappi sammuu

-->

Leo Lindstedt

Saunoen sappi sammuu

• Miten se sun eturauhasvaivas jaksaa, Pekka kysyy.
• Mä tulen suoraan siält sädehoidost. Se oli 32. kerta. Viäl kuus kertaa jäljel. Siäl o iha mukavaa, aikataulut pitää ja tosi ystävällisi ja hyvännäkösiki hoitaji. Joskus ma ajattele et mitä mä sit arkiaamupäivisin teen ku se loppuu.

Esa heittää kipollisen vettä kiukaalle ja katsoo Pekkaa suoraan silmiin. He ovat kahdestaan uimahallin saunassa. Puoli vuotta sitten he eivät tienneet toisistaan mitään. Nyt he puhuvat ties mistä – elämänkumppaneistaan, terveydestään – tai oikeastaan sairauksistaan – vanhojen talojen säilyttämisestä, TuTon jääkiekkopeleistä, toriparkista.

Toistensa puoluekantaa he eivät tiedä, mutta aavistavat niiden liippaavan läheltä. Molemmat he ovat korottaneet äänensä kun se yksi himolöylynheittäjä tulee sinne uhomaan. Ja voihan siitäkin jotain päätellä, että he ovat pikemminkin kiinnostuneita TuTon kuin TPS:n menestyksestä.

* * *

Pekka ja Esa käyvät uimassa perinteisen kansanuinnin matkan, 200 metriä. Heitä hieman ihmetyttävät nyt uimakävelijät, joista varmaan enemmistö on naisia eikä sieltä kaikkein hoikimmasta päästä. Pekka kuitenkin auttaa Esaa ymmärtämään etteivät kaikki käy uimahallissa ja saunassa samasta syystä.

Pesuhuoneessa heitä odottaakin iloinen yllätys. Varmaan 90 -vuotias Juhani siellä suihkuttelee keppiinsä tukien. Juhania he ovat yhdessä pukuhuoneessa kehuneet. Siinä on ukko jolla on niin fyysistä kuin henkistäkin ryhtiä – ja sydämensivistystä kuten Pekka asian ilmaisee.

• Hei äijät, oletteko jo käyneet katsomassa kaupunginteatterin Aavesonaatin, Juhani avaa.

Esaa harmittaa, hävettääkin. Ei ollut tullut lähdettyä vaikka suunniteltu oli. Onneksi Pekka kertoo sen nähneensä ja pitäneensä kovasti.

• Joo, me istuttiin Kaijan kanssa ylimmäll rivill siäl piippuhyllyl. Tuli melke yhtä hikinen olo ku tual saunas. No, tietenki lämpö nouse ylös, mut koko sen näytelmän sanoma pist hikoilema. Vähä huano omatuntoki näi miähenä tuli, kun sii oli nii monta tyhmä äijää, joist löysi itteäns.
• En ihmettele ollenka, Juhani sanoo. Mennäks sauna, vai oletteko jo saanu tarpeks?

Kolmisin he menevät löylyyn. Esa melkein kääntyy kannoiltaan. Siellä se istuu löylykauhan varressa se yksi kilpasaunoja. Ja kuumaa on. Se käy kuulemma nyt täällä Turussa kun Kaarinan uimahalli on remontissa. Ei puhu eikä pukahda, ei vastaa vaikka joku yrittää rajoittaa, heittää kymmenenkin kauhallista peräjälkeen.

Nytkin eräs vakisaunoja yrittää. - Hei, tämä on yleinen sauna, ei sun yksityissaunas. Ymmärräks?

Mies heittää lisää löylyä ja pitää kauhaa kädessään. Pari nuorempaa poistuu päätään puistellen. - Pitäiskö mennä sanomaan tuolle valvojalle, Esa miettii, mutta muistaa ettei se ainakaan aiemmin ole riittänyt.

• Hei äijä, sun pitäis mennä lekuril, oike psykiatril, Pekka sanoo löylynheittäjälle. Ne pysty auttamaan pahempiiki vaivoi ku sun. - Silloin kun mä asusi Hyvinkääl, me kannetti yks vastaava kahjo yhress parin kaverin kans nakuna uima-altaasse. Sit sitä ei näkyny vuateen uimahallis, en tiärä, oliks käynyt kallonkutistajal.
• Mitähän pualuet toiki äijä äänestä – niin paitsi ehkä tyhjää, Esakin uskaltaa avata suunsa. - Mut se ny ei ainaska oikeuta tollast käytöst veronmaksajien ylläpitämäs saunas.

Löylynheittäjä hymähtää ja heittää taas vettä kiukaalle

Juhani on seissyt keppiinsä nojaten ovensuussa. Hän ottaa muutaman askeleen löylynheittäjän luo. - Kuule hyvä mies. Meil oli rintamal yks joka ei ottanu kans muita huomioon – ei saunas eikä muutenka. Sit se uhos et hän voi mennä vaik koko yäks yksin tähystämä vartiopaikal, hän kyl jaksa. Siäl se sit sai kuulan ottaans, valitettavast, niin ku moni muuki, - Anna se löylykauha nyt minulle.

* * * *

Pukuhuoneessa Pekka, Esa ja Juhani istuvat pitkät tovit. Juhani elelee yksin, vaimo on kuollut jo kymmenen vuotta sitten. Pekka ja Esa ihmettelevät miten Juhani pärjää, mistä hän saa voimansa ja elämänilonsa, hän jakaa sitä muillekin. Ainakin Esa oikein tuntee sydämensä sykähtävän kun Juhani tulee keppiinsä nojaten heidän joka viikkoiseen terapiaistuntoon kaupungin hieman kuluneeseen, mutta ehkä juuri siksi niin kotoisaan uimahalliin.

_- No täält uimahallist ja meiä lähikirjastost ainaki saa energiaa ja elämänhalu – ja toi vaaka jelppaa pitää painonki kuris. - Hei muute, onks teist kumpika lukenu sitä Valtaoja Eskon Kaiken käsikirjan?

Nyt ei Esaa harmita eikä hävetä. Hänellä on kirja kesken. Menossa on luku Oikea ja väärä.

• Juu, sii on viisai sanoi moraalist. Luottamus, reiluus ja yhres tekemine ova tähtitieteilijän miälest ihmisen moraalin selkäranka, Esa aloittaa
• Hei, mut sehän sopii tohon löylynheittojuttuunki, Pekka sanoo. - Luoteta et toine heittä niin pal löyly ku yhres reiluks katota.
• Mut mee sanoma se sil kahjol. Luuleks et mene peril, Esa kysyy
• Täytyy luottaa, et ku yhres ja reilust se sanotaan, niin mies vähitelle funtsaa jutun uuremman kerra, Juhani sanoo. Hei, Esa anna toi mun toinen kenkäni tualt kaapi alta.

Pekka menee mietteliääksi. Himolöylynheittäjä tulee pukuhuoneeseen.

• Hei mies, sori se uhoamine uima-altaaseen kantamisest meni vähä överiksi ihan niinku se löylyn heittäminenki. Hyvä ku annoit sen kauhan toll veteraanil.
• Ei se mun äänestysjuttuka kovi fiksu ollu, Esa myöntää
• Katotaan sit taas ens tiistaina , Juhani sanoo.
• Ehkä, mies murahtaa ja menee vaa'alle. - Kolme sataa grammaa häipys, hän jatkaa.

-

Hyvyyden puolustus

-->
Leo Lindstedt
Hyvyyden ja kauneuden puolustus
Tein elämänkumppanini kanssa ainutlaatuisen nostalgiavierailun entiseen kotikaupunkiimme Hyvinkäälle. Osallistuimme kehitysmaayhdistyksen puheenjohtajan syntymäpäiville, tapasimme kunnon kommunisteja, yhtä kunnon demareita ja koripalloilijoita sekä Baanapubin pitkän linjan upeita työntekijöitä. Ihan tuli mieleen Rauni Mollbergin elokuvan nimi monikossa: ”Aika hyviä ihmisiksi”. Kuin pisteenä i:n päälle saimme vielä kohdata lämpimiä ex-työtovereitamme Tornitien päiväkodissa Rajamäellä sekä Kiljavan opistolla.
Yksi särö meitä kohtasi. Helene Schjerfbeckin muistomerkissä Hämeenkadulla lukee näin: Luulen, että vain paluu yksinkertaisuuteen ja rauhaan, vaatimattomuuteen voi pelastaa
maailman. Pompöösi kauppakeskus Villa prameilee räikeänä vastakohtana hienon taiteilijan ajatuksille. Toivottavasti ostospyydys kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
* * *
Hyvinkään vierailu pakotti miettimään mitä hyvyys ja kauneus ovat ja mitä ne eivät ainakaan ole.
Emme koskaan katso televisiosta mitään sellaisia ohjelmia, missä pudotetaan häviäjiä. Pudotuskisat ja turha kilpailu ruokkivat ihmisen pimeitä ja raakoja, pakkomielteisen voittamisen ja alistamisen tarpeita.
Myös työelämän arki houkuttelee tai pakottaa ihmisiä käyttämään kyynärpäitään ja kiusaamaan toisiaan: turbo- ja tuhokapitalismi kuluttaa luonnetta. Ahneus ja/tai työn menettämisen pelko vahvistavat viidakon julmaa lakia.
Kilpaurheilu – doping, kaukaloväkivalta sekä solvauksia ja rasismia viljelevät fanijoukot – vetoavat alhaisiin tunteisiin. Mollaamisen takana on usein oma paha olo. Se tekee ihmisestä rikkinäisen.
Politiikan areenat – valtuustot ja eduskunta – valitaan usein kilpailulla toisten mitätöimisessä. Se sitten usein jatkuu päätöksenteossa. - Valitettavasti luetuimmat ja katsotuimmat mediat otsikoivat ja myyvät retostelemalla yllä mainittuja ilmiöitä.
* * *
Toisinkin voi olla.
Ihmisellä on mahdollisuus moraalisesti toisenlaiseen: totuuteen, hyvyyteen, kauneuteen ja rakkauteen. Toki yllä kuvatut ilmiöt sitä vaikeuttavat. Hyvyyteen ei tarvita uskontoa, mutta hiven kokemuksen tuomaa viisautta ja filosofiaa.
Filosofiaa – arjen viisautta - voi harrastaa puhumalla toisten ihmisten kanssa. Se voi tapahtua kotona, kaupassa, torilla, kurssilla, yleisessä saunassa ja vaikkapa kapakassa. Etsitään mikä meissä kaikissa on yhteistä, rakennetaan humanismin, hyvyyden ja kauneuden maailmankatsomus sen pohjalle: me haluamme antaa ja saada rakkautta, haluamme olla oman elämämme sankareita, vaikka se olisi mahdotontakin, haluamme auttaa ja saada apua. Kuten Antti Reini Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä sanoo: ”Jos näet minut kasvoillani katuojassa, käännä selälleen”.
Elämää ja hyvää moraalia ja hyvinvointia lisäävää kauneutta voi oppia myös taiteesta. Antiikin hyvefilosofia on käytännöllistä: jokaisen tulee kehittää omia hyveitään kuten kohtuutta, jaloutta, ystävällisyyttä.



Kirjoittaja on ikuinen, kriittinen idealisti