Saunoen sappi sammuu

-->

Leo Lindstedt

Saunoen sappi sammuu

• Miten se sun eturauhasvaivas jaksaa, Pekka kysyy.
• Mä tulen suoraan siält sädehoidost. Se oli 32. kerta. Viäl kuus kertaa jäljel. Siäl o iha mukavaa, aikataulut pitää ja tosi ystävällisi ja hyvännäkösiki hoitaji. Joskus ma ajattele et mitä mä sit arkiaamupäivisin teen ku se loppuu.

Esa heittää kipollisen vettä kiukaalle ja katsoo Pekkaa suoraan silmiin. He ovat kahdestaan uimahallin saunassa. Puoli vuotta sitten he eivät tienneet toisistaan mitään. Nyt he puhuvat ties mistä – elämänkumppaneistaan, terveydestään – tai oikeastaan sairauksistaan – vanhojen talojen säilyttämisestä, TuTon jääkiekkopeleistä, toriparkista.

Toistensa puoluekantaa he eivät tiedä, mutta aavistavat niiden liippaavan läheltä. Molemmat he ovat korottaneet äänensä kun se yksi himolöylynheittäjä tulee sinne uhomaan. Ja voihan siitäkin jotain päätellä, että he ovat pikemminkin kiinnostuneita TuTon kuin TPS:n menestyksestä.

* * *

Pekka ja Esa käyvät uimassa perinteisen kansanuinnin matkan, 200 metriä. Heitä hieman ihmetyttävät nyt uimakävelijät, joista varmaan enemmistö on naisia eikä sieltä kaikkein hoikimmasta päästä. Pekka kuitenkin auttaa Esaa ymmärtämään etteivät kaikki käy uimahallissa ja saunassa samasta syystä.

Pesuhuoneessa heitä odottaakin iloinen yllätys. Varmaan 90 -vuotias Juhani siellä suihkuttelee keppiinsä tukien. Juhania he ovat yhdessä pukuhuoneessa kehuneet. Siinä on ukko jolla on niin fyysistä kuin henkistäkin ryhtiä – ja sydämensivistystä kuten Pekka asian ilmaisee.

• Hei äijät, oletteko jo käyneet katsomassa kaupunginteatterin Aavesonaatin, Juhani avaa.

Esaa harmittaa, hävettääkin. Ei ollut tullut lähdettyä vaikka suunniteltu oli. Onneksi Pekka kertoo sen nähneensä ja pitäneensä kovasti.

• Joo, me istuttiin Kaijan kanssa ylimmäll rivill siäl piippuhyllyl. Tuli melke yhtä hikinen olo ku tual saunas. No, tietenki lämpö nouse ylös, mut koko sen näytelmän sanoma pist hikoilema. Vähä huano omatuntoki näi miähenä tuli, kun sii oli nii monta tyhmä äijää, joist löysi itteäns.
• En ihmettele ollenka, Juhani sanoo. Mennäks sauna, vai oletteko jo saanu tarpeks?

Kolmisin he menevät löylyyn. Esa melkein kääntyy kannoiltaan. Siellä se istuu löylykauhan varressa se yksi kilpasaunoja. Ja kuumaa on. Se käy kuulemma nyt täällä Turussa kun Kaarinan uimahalli on remontissa. Ei puhu eikä pukahda, ei vastaa vaikka joku yrittää rajoittaa, heittää kymmenenkin kauhallista peräjälkeen.

Nytkin eräs vakisaunoja yrittää. - Hei, tämä on yleinen sauna, ei sun yksityissaunas. Ymmärräks?

Mies heittää lisää löylyä ja pitää kauhaa kädessään. Pari nuorempaa poistuu päätään puistellen. - Pitäiskö mennä sanomaan tuolle valvojalle, Esa miettii, mutta muistaa ettei se ainakaan aiemmin ole riittänyt.

• Hei äijä, sun pitäis mennä lekuril, oike psykiatril, Pekka sanoo löylynheittäjälle. Ne pysty auttamaan pahempiiki vaivoi ku sun. - Silloin kun mä asusi Hyvinkääl, me kannetti yks vastaava kahjo yhress parin kaverin kans nakuna uima-altaasse. Sit sitä ei näkyny vuateen uimahallis, en tiärä, oliks käynyt kallonkutistajal.
• Mitähän pualuet toiki äijä äänestä – niin paitsi ehkä tyhjää, Esakin uskaltaa avata suunsa. - Mut se ny ei ainaska oikeuta tollast käytöst veronmaksajien ylläpitämäs saunas.

Löylynheittäjä hymähtää ja heittää taas vettä kiukaalle

Juhani on seissyt keppiinsä nojaten ovensuussa. Hän ottaa muutaman askeleen löylynheittäjän luo. - Kuule hyvä mies. Meil oli rintamal yks joka ei ottanu kans muita huomioon – ei saunas eikä muutenka. Sit se uhos et hän voi mennä vaik koko yäks yksin tähystämä vartiopaikal, hän kyl jaksa. Siäl se sit sai kuulan ottaans, valitettavast, niin ku moni muuki, - Anna se löylykauha nyt minulle.

* * * *

Pukuhuoneessa Pekka, Esa ja Juhani istuvat pitkät tovit. Juhani elelee yksin, vaimo on kuollut jo kymmenen vuotta sitten. Pekka ja Esa ihmettelevät miten Juhani pärjää, mistä hän saa voimansa ja elämänilonsa, hän jakaa sitä muillekin. Ainakin Esa oikein tuntee sydämensä sykähtävän kun Juhani tulee keppiinsä nojaten heidän joka viikkoiseen terapiaistuntoon kaupungin hieman kuluneeseen, mutta ehkä juuri siksi niin kotoisaan uimahalliin.

_- No täält uimahallist ja meiä lähikirjastost ainaki saa energiaa ja elämänhalu – ja toi vaaka jelppaa pitää painonki kuris. - Hei muute, onks teist kumpika lukenu sitä Valtaoja Eskon Kaiken käsikirjan?

Nyt ei Esaa harmita eikä hävetä. Hänellä on kirja kesken. Menossa on luku Oikea ja väärä.

• Juu, sii on viisai sanoi moraalist. Luottamus, reiluus ja yhres tekemine ova tähtitieteilijän miälest ihmisen moraalin selkäranka, Esa aloittaa
• Hei, mut sehän sopii tohon löylynheittojuttuunki, Pekka sanoo. - Luoteta et toine heittä niin pal löyly ku yhres reiluks katota.
• Mut mee sanoma se sil kahjol. Luuleks et mene peril, Esa kysyy
• Täytyy luottaa, et ku yhres ja reilust se sanotaan, niin mies vähitelle funtsaa jutun uuremman kerra, Juhani sanoo. Hei, Esa anna toi mun toinen kenkäni tualt kaapi alta.

Pekka menee mietteliääksi. Himolöylynheittäjä tulee pukuhuoneeseen.

• Hei mies, sori se uhoamine uima-altaaseen kantamisest meni vähä överiksi ihan niinku se löylyn heittäminenki. Hyvä ku annoit sen kauhan toll veteraanil.
• Ei se mun äänestysjuttuka kovi fiksu ollu, Esa myöntää
• Katotaan sit taas ens tiistaina , Juhani sanoo.
• Ehkä, mies murahtaa ja menee vaa'alle. - Kolme sataa grammaa häipys, hän jatkaa.

-