perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kaunis rakkaus

-->
Kaunis rakkaus

Reijo kävelee Kellonsoittajankadulta Uudenmaan tullin raitiovaunupysäkille. Niemisen täti on jo avannut lehtikioskinsa. Yhdestä otsikosta Reijo näkee että Paavo Nurmi on tuonut tulen Helsingin olympiastadionille. ”Suomen hieno kosto”, lehti kertoo kuvan kera.

Kolmosen raitiovaunu on jo tulossa Itäistä Pitkäkatua pitkin. Pysäkille tulee Reijolle tuntematon ikäisensä, nähtävästi asuu pysäkin kohdan talossa, sen portista ainakin tulee. He nyökkäävät epävarman tervehdyksen toisilleen. Jotenkin kuitenkin kuuluu tervehtiä.

Reijo tuntee itsensä epävarmaksi, mutta yhtä aikaa myydyksi, Tuohon - kauniiseen ja komeaan - vaaleanruskeatukkaiseen hän haluaa tutustua lähemmin. Mutta raitiovaunussa hän ei pääse lähellekään – ei edes torilla. Reijo kävelee LSO:n myymälään leikkaamaan leikkeleitä. Hänen uusi ihastuksensa vaihtaa ykköseen, ylös Kauppiaskatua.

Reijo asuu vielä äitinsä luona. Hänen uusi valloituskohteensa kiihottaa ja antaa painavan syyn irrottautua äidin helmoista.

Seuraavana aamuna sataa. Onneksi Reijolla on sateenvarjo raitiovaunupysäkillä. Hän tarjoaa suojaa myös uudelle, mutta vielä niin vieraalle. Ja Reijo saa hymyn ja kiitoksen. Reijo uskaltaa kysyä, tavattaisiinko Uudenmaan tullissa tai Kupittaan puistossa illalla. Reijo saa ihmeekseen hyväksyvän nyökkäyksen.

    • Seitsemältä lintulammikoitten välisellä sillalla, pääsen linja-autoaseman lipunmyynnistä viideltä, hän kuulee yhtä aikaa sointuvan ja seksikkään äänen toteavan.

He tapaavat yhä useammin. Elokuva on heidän yhteinen intohimonsa. Erik Blombergin ja Mirjami Kuosmasen Valkoinen peura – se herättää niin epävarmuutta kuin oivallusta. Bio Bion viimeisellä penkkirivillä he hyväilevät arasti toisiaan ja AAA-baarissa he nauttivat pyttipannusta kahdella munalla, katsovat toisiaan nurkkapöydässä niin rakastuneesti, että heitä itseäkin hävettää. Reijon ja hänen rakkaansa kädet lomittuvat toisiinsa hellästi puristaen.

Äiti iloitsee Reijon hyväntuulisuudesta. Reijo kertoo että on löytänyt todellisen ystävän. Enempää ei hän uskalla kertoa, äidillä kun on tapana puuttua liikaa hänen elämäänsä.

  • Tulkaa sunnuntaina luokseni syömään. Laitan lammaskaalikeittoa, äiti kutsuu.
  • Kysyn kyllä ensin ystävältäni, Reijo sanoo

Äidin kutsu saa aikaan myös heidän ensimmäisen erimielisyytensä. Reijo haluaa viedä äidille suklaata, mutta Jouko ruusukimpun. Lopulta he päätyvät punaisilla ruusuilla koristeltuun suklaarasiaan.

- Kerro sitten äidillesi että hankit oman asunnon, Jouko sanoo sovun rohkaisemana.

Kirjoittaja on ikuinen idealisti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti