Hyvyyden puolustus

-->
Leo Lindstedt
Hyvyyden ja kauneuden puolustus
Tein elämänkumppanini kanssa ainutlaatuisen nostalgiavierailun entiseen kotikaupunkiimme Hyvinkäälle. Osallistuimme kehitysmaayhdistyksen puheenjohtajan syntymäpäiville, tapasimme kunnon kommunisteja, yhtä kunnon demareita ja koripalloilijoita sekä Baanapubin pitkän linjan upeita työntekijöitä. Ihan tuli mieleen Rauni Mollbergin elokuvan nimi monikossa: ”Aika hyviä ihmisiksi”. Kuin pisteenä i:n päälle saimme vielä kohdata lämpimiä ex-työtovereitamme Tornitien päiväkodissa Rajamäellä sekä Kiljavan opistolla.
Yksi särö meitä kohtasi. Helene Schjerfbeckin muistomerkissä Hämeenkadulla lukee näin: Luulen, että vain paluu yksinkertaisuuteen ja rauhaan, vaatimattomuuteen voi pelastaa
maailman. Pompöösi kauppakeskus Villa prameilee räikeänä vastakohtana hienon taiteilijan ajatuksille. Toivottavasti ostospyydys kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
* * *
Hyvinkään vierailu pakotti miettimään mitä hyvyys ja kauneus ovat ja mitä ne eivät ainakaan ole.
Emme koskaan katso televisiosta mitään sellaisia ohjelmia, missä pudotetaan häviäjiä. Pudotuskisat ja turha kilpailu ruokkivat ihmisen pimeitä ja raakoja, pakkomielteisen voittamisen ja alistamisen tarpeita.
Myös työelämän arki houkuttelee tai pakottaa ihmisiä käyttämään kyynärpäitään ja kiusaamaan toisiaan: turbo- ja tuhokapitalismi kuluttaa luonnetta. Ahneus ja/tai työn menettämisen pelko vahvistavat viidakon julmaa lakia.
Kilpaurheilu – doping, kaukaloväkivalta sekä solvauksia ja rasismia viljelevät fanijoukot – vetoavat alhaisiin tunteisiin. Mollaamisen takana on usein oma paha olo. Se tekee ihmisestä rikkinäisen.
Politiikan areenat – valtuustot ja eduskunta – valitaan usein kilpailulla toisten mitätöimisessä. Se sitten usein jatkuu päätöksenteossa. - Valitettavasti luetuimmat ja katsotuimmat mediat otsikoivat ja myyvät retostelemalla yllä mainittuja ilmiöitä.
* * *
Toisinkin voi olla.
Ihmisellä on mahdollisuus moraalisesti toisenlaiseen: totuuteen, hyvyyteen, kauneuteen ja rakkauteen. Toki yllä kuvatut ilmiöt sitä vaikeuttavat. Hyvyyteen ei tarvita uskontoa, mutta hiven kokemuksen tuomaa viisautta ja filosofiaa.
Filosofiaa – arjen viisautta - voi harrastaa puhumalla toisten ihmisten kanssa. Se voi tapahtua kotona, kaupassa, torilla, kurssilla, yleisessä saunassa ja vaikkapa kapakassa. Etsitään mikä meissä kaikissa on yhteistä, rakennetaan humanismin, hyvyyden ja kauneuden maailmankatsomus sen pohjalle: me haluamme antaa ja saada rakkautta, haluamme olla oman elämämme sankareita, vaikka se olisi mahdotontakin, haluamme auttaa ja saada apua. Kuten Antti Reini Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä sanoo: ”Jos näet minut kasvoillani katuojassa, käännä selälleen”.
Elämää ja hyvää moraalia ja hyvinvointia lisäävää kauneutta voi oppia myös taiteesta. Antiikin hyvefilosofia on käytännöllistä: jokaisen tulee kehittää omia hyveitään kuten kohtuutta, jaloutta, ystävällisyyttä.



Kirjoittaja on ikuinen, kriittinen idealisti